Ihanaa!
Ei siis se, että siellä sataa lunta vaan se, että juuri nyt tunnen ihan samanlaista sielujen yhteyttä tuon kansan kanssa. Siellä on lumen, tuon vaikkapa 2cm:n kerroksen, ilmeisesti katsottu olevan sellainen asia, että se vaatii kansallisen vapaapäivän. Minä niin olen samaa mieltä. Täydellisesti!
Meillä tuota rajaa voisi nostaa hieman, myönnän, mutta silti jossakin kohtaa se raja pitäisi olla. Vapaapäivänä voisi kutsua kaikki kävelyetäisyydellä olevat ystävät kylään, keittää kaakaota, syödä lämpimiä sämpylöitä ja piiraita. Takkatulen lämmössä villasukkavapaapäivänä voisi jälleen ammentaa voimaa siihen, että jaksaisi tätä valkoista tavaraa siihen asti, kunnes maa pilkottaisi.
p.s. tervetuloa lukijoikseni te hiljaiset mutta tärkeät matkakumppanit, kävijätilastot osoittavat, että teitä on jo ensimmäisen viikon jälkeen huikean monta. KIITOS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun ilahdutit minua kommentoimalla :)