coconut ja syksy!

Vaikka olen syksyihminen en meinaa kestää kuitenkaan kesän loppumista. Minusta ne vuodenajat tulevat ihan väärinpäin. Ensin kuuluisi tulla syksy ja vasta sen jälkeen kesä, jotta syksyllä olisi jotain odotettavaa. Kesän jälkeen leuto kevät ja sitten parin viikon kirpeä talvi, että saadaan valkeat joulut yms.

Ostin viikonloppuna kookoksen. Jo pelkkä ostaminen vei minut välittömästi kesäisiin tunnelmiin. En nyt oikeasti puhu kookospähkinän päällä olevista piikkimäisistä karvoista vaan sitä tuoksusta ja tuoksun myötä tulevasta tunnelmakuvasta.

Levittäessäni kesällä aurinkorasvaa, olen välittömästi oman elämäni miss hawaiian tropic, sillä ainoa oikea aurinkorasva pitää sisältää kookoksen tuoksua. öljy olisi se aidoin, mutta Pärnun hiekka lentää useimmiten niin, että olen katsonut parhaimmaksi unohtaa öljyn, sillä en halua myöskään näyttää leivitetyltä wienerleikkeeltä. Rasvaus kotona jotta merenrannassa saan vain nauttia kookoksen tuoksuisesta auringosta ;)

Tänään siis oli kookoksen aika. Pieni karheus kurkussa ja vilunsekainen olo eivät ehkä olleet parhaat seuralaiseni saattamaan minut kesäisiin tuokiokuviin(mielikuvissani olin kolmiobikineissäni kullan ruskeaksi paahtuneena tuskaisen kuumalla rannalla). Tyttäreni pyysi saada rikkoa kookoksen ja seuraavassa hetkessä hän kävi ulkona jysäyttämässä kookoksen asfalttiin (mielikuvissani baarimikko napauttaa minulle kookoksen auki ja laittaa siihen pienen pillin ja aurinkovarjon).

Kookos räjähti osiin ja nyt niitä pieniä puisevia palasia syödessäni totean vain, että niin pitkä matka on kesään, niin pitkä. Todellisuudessa ja mielikuvissa.

taidan heittää loput kompostiin ja lähteä keittämään mummin viinimarjamehua. Elämän tosiasia on käsillä. Nyt todella on syksy. Ei edes loppukesä, vain syksy.