Jos jotain en ymmärrä niin se on käärmettä lemmikkinä. Minä välttelen niiden näkemistä missään olosuhteissa saati että ottaisein sellaisen lemmikiksi. Vielä karmaisevammalta ajatus tuntuu, kun ajattelen, että toiset pitävät niitä vapaina omassa asunnossaan. Aina silloin tällöin saa lehdestä lukea, että taas oli joltakin lähtenyt käärme karkuteille.
Olisipa kiva saada sellainen "mainosposti" luukusta. Anteeksi mutta meidän "niilo" kuristajakäärme on kadonnut, Niilo on kiltti mutta vikkelä. Omistaja kaipailee.
Mietin omakotiasumisen(toisinaan niitä todella täytyy miettiä) iloja, yksi minun mielestä kärkisijoille asettuva plussatekijä on ehdottomasti tämä käärmejuttu. Ei tule muiden taloyhtiön asukkaiden käärmeet meille. Tämä on niin suuri ilouutinen varmasti myös talven lumituiskussa, kun mieheni tuuppaa tuhatkiloista lumikolaa jo kolmatta viikkoa kinoksen yli. Hänkin ihan varmasti mielessään puntaroi tätä käärmejuttua ja voi vain mielessään, otsa hiessä tuumailla, että kyllä omakotitalossa on mukava asua!
Miret
p.s huomaan itsekin, että saatoin tehdä PIENEN yleistyksen, että käärmeitä olisi lähes kaikilla ihmisillä paitsi minulla.
Erittäin on relevantti pohdinta!!! :D Etenkin on myös hyvin tärkeää muistaa muistuttaa Miestä siinä lumimyrskyssä asiasta.
VastaaPoistaEikö olekin! Minusta se käärme asia on tosiaan hyvä vetäsitä siinä vaiheessa kun mies on lopen kyllästynyt lumenkolaamiseen...hahaa, käärmekortti taskusta ja taas omakotiasuminen tuntuu mukavalta, kun ei tarvi ainaisessa pelossa elää :D
VastaaPoista