En ole tekemässä tästä mitään liikuntablogia tai yhden asian vouhotustuumailuja. Sanon tämän siksi, että jos teistä lukijoista on joku muukin kaltaiseni, joka vaihtaa välittömästi toiselle taajuudelle, kun jutut ja tekstit muuttuvat omiksi "kääntymisen ja uuden elämän" kertomuksille. Silläkin uhalla aion nyt kertoa uusista idoleistani. Aloitin viikon aamuvarhaisen jumpalla. Joukossa oli mielestäni hämmästyttävän paljon senioreita, olinhan ilmoittautunut syvävenyttelyyn. Ilmeisesti meidän pikkukylästämme ihmiset säntäävät kiireen vilkaa työmatkaruuhkaan eivätkä ketkään muut kuin minä ja seniorit ehdi venyttelemään kissojen lailla uuteen viikkoon.
Ryhmäläiset toivottivat minut uuden kävijän tervetulleeksi porukkaan ja siitähän se meno sitten lähtikin. Ajattelin jossakin kohtaa tehtyäni ensin kymmeniä jalkakyykkyjä, vatsalihaksia, ähellettyä jos missäkin asennoissa painojen kanssa ja steppailtuani laudalla, että tällaisessa syvävenyttelyssä en olekaan aiemmin käynyt :)
Hiki virtasi ja tiukalle otti, silmäkulmastani näin kuinka ympärilläni olevat seniorit pistivät menemään ja eräs vaarikin nosti peukun pystyyn tsempin merkiksi. Tsempiksi minulle, upeaa, pinnistämiseni ilmeisesti näytti siltä, että pieni kannustus oli paikallaan.
Tunti loppui ja ryhmäni katosi pukuhuoneeseen, notkeina ja elinvoimaisina. Niin minäkin sisäissesti Madonnana ja ulkoisesti suurin pudottaja kisan alkumetreillä kahlaava tyttönen. Olin kuitenkin aivan haltioitunut ja seniorit olivat asettaneet minulle tavoitteen. Tuohon tulee pyrkiä, seniorina samanlaisessa kunnossa. Aivan upeaa, he ovat minun sankareitani!
Lähtiessäni suihkun kautta kohti työpaikkaani tunsin oloni huikaisevan hyväksi. Ihana alku viikkoon, päätin ilmoittaa itseni heti uudestaan seuraavaan maanantaihin. Katsoin viikko-ohjelmaa ja huomasin ilmoittaneeni itseni syvävenyttelyn sijasta seniorijumppaan. Näin juuri. Minun uusi harrastukseni, näin 39vuotiaana, seniorijumppa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun ilahdutit minua kommentoimalla :)