Meillä on viron kodissamme hauskat, piristävät naapurit. Emme tiedä heistä ihan oikeastaan mitään Ensinnäkin heidän talonsa, sopisi huomattavasti paremmin Santorin saarelle kaikessa sinisyydessän, mutta se nyt sattuu olemaan keskellä Pärnua, hohtavana ja suurena. Sitä ei tosin näe mistään muusta suunnasta kuin meidän talomme pihamaalta. Sinne kulkeva reitti on vähintäänkin erikoinen mutta ei ilmeisesti vaikea sillä siellä käy PALJON väkeä.
Meidän ajatuksissamme siellä asuu nuorten ihmisten muodostama kommuuni. En siis tunne heitä ja toisaalta näin onkin paljon mielenkiintoisempaa, kuin saada selville, että he ovat insinööriopiskelijoita ja asuvat yhdessä pakonsanelemana, jonkun äidin talossa. En usko, että he ovat polygamisteja, he vain ovat yhteensulautunut joukko nuoria aikuisia. Heillä on kesäkaudella melkein päivittäin ulkotuli, joka loimottaa mukavasti myös parvekkeellemme. Heillä on aivan huippuihana bernhardin koira, Sebastian, joka on selkeästi koko porukan yhteinen jäsen ja ystävä.
Sebastianilla oli ennen aivan huikea "koirankoppi". Kokonainen pikku talo, jonne oli saluunan ovet ja hänellä oli siellä mm. kattokruunu ja maapallovalaisin, sekä antiikkinen kirjahylly ja ihana sivusta vedettävä sohva, joka oli täytetty oljilla. Naapurien rajankäynnin myötä "koppi" jouduttiin purkamaan ja nyt sebastian elämän mukavuustaso laski huimasti.
Talossa asuu ehkä 5 rauhaa rakastavaa nuorta aikuista, pipot päässä he uskollisesti kulkivat myös 30 asteen helteillä. Soitto kuuluu talosta useana iltapäivänä. Yöllä he eivät ole kenellekään häiriöksi, valvovat keskenään tulta ja juttelevat hiljaisesti tulen äärellä. Soittamista sieltä kuuluu ja laulamista. Rumpusoolon harjoittelu sai osan talomme väestä hiukan kurtistamaan otsaansa mutta meistä se oli huvittavaa.
talon parveke vaatii suurta valppautta sillä siinä ei ole oikeastaan kuin kehikko. he kyllä käyvät parvekkeella mutta siinä vaiheessa minun on parempi kääntää katseeni pois sillä äiti minussa meinaa huutaa pihalle "ole ettevaatlik!" (ole varovainen)
Pidän ikkunan kuitenkinn auki, jos heidän otteensa herpaantuisi ja kopsahdus pihamaahan kävisi olen valmiudessa soittamaan Kiirabin paikalle. Hyvä ihme minun pitää opetella heidän osoitteensa. Mikä kumma se voi olla sillä se on kolmella kadulla sijaistevien talojen keskellä. Todella keskellä, suurten aitojen takana.
Viimeksi meidän mysteerinaapurien pihalla tapahtui lauantaina. Sinne tuli järeä kuvauskalusto ja koko päivä otettiinkin kuvia milloin minkälaisissakin kokoonpanoissa. Sebastian tunki mukaan, mutta ensimmäisten sadan kerran häätöyrityksen jälkeen porukka luovutti ja vaikka kuvien kokoonpanot vaihtuivat niin yksi oli ja pysyi, sabastian.
Tiedä sitten, minkä hittibändin naapurissa asummekaan. Alan silmäillä tulevia levujen kansia ja lehtien artikkeleita todella tiiviisti ja etsiä kuvia sinisen talon asukkaista.
Vaikka heitä en kenties kadulla tunnistaisikaan niin kuvista tunnistaisin, tuon ihanan karvakorvan Sebastianin ansiosta.
 |
| Tämä ei ole sebastian, vaikka kovin samankaltaiselta näyttääkin |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun ilahdutit minua kommentoimalla :)