ilahduttava yllätys!

Onnistuin täydellisesti pienen jääkiekkosankarini yllättämisessä. Vein hänet katsomaan USA-Belarus- matsia. Hän oli aivan haltioitunut yllätyksestä.
Tämä yllätysasia tuntui erityisen hyvältä minusta itsestänikin monessakin mielessä.
Jokainen jonka kodissa asuu vähintään kaksi lasta, tietää mitä on sisarusrakkaus sen laajalla sektorilla. Sen kaiken hyvän ohella se on veljen/ siskon härnäämistä ja raivon partaalle asti ärsyttämistä. Se on täydellisen tasapuolisuuden vaatimista, jopa karkkipussien grammamääriin asti. Tässä valossa iloitsin kovasti, kuinka tyttäreni osallistui salaisuuden vaalimiseen kunnes oli yllätyksen aika. Hän valitsi veljelleen vaatteet (puna-sini-valkoiset), piilotti lipun aamiaislautasen alle ja todella innostuneesti tsemppasi veljensä matkaan lähtöä. pyydän nyt huomioimaan, että tämä kaikki tapahtui sen tietoisuuden alla, että hän ei ollut itse pääsemässä mukaan, eikä näköpiirissä ollut juuri hänelle räätälöityä tilaisuutta. Hän siis osasi asettua veljensä asemaan ja nähdä tämän merkittävyys hänen näkökulmasta. Hän sai veljen riemun näkemisestä itselleenkin hyvän mielen.

Toinen asia oli se, mistä suunnattomasti iloitsin oli se, että huomasin reissussa jälleen kuinka hyvää seuraa nuori miehenalkuni oli. Enää aika ei mene perushuolenpitoon tai minusta lähtöisin olevaan viihdyttämiseen. Hän toimii, on oma-aloitteinen, toimelias, kohtelias mutta ennenkaikkea hän on todellinen seuramies. Hän osaa luoda tunnelmaa, hehkuttaa fiiliksellä ja nauttii dialogista. Niin minäkin. Poika itsekin tokaisi jossakin kohtaa "äiti me ollaan jotenkin samanlaisia, meitä naurattaakin samat asiat".  En katsonut asiakseni lässäyttää tunnelmaa kertomalla pienen eroavaisuuden tuossa huumorin saralla. MINUA EI NAURATA pieruvitsit, ei mitenkään eikä missään muodossa mutta minua naurattaa katsella, kuinka häntä ne naurattaa. Joten eiköhän se lasketa samaan pieruvitsien alalajiin.

Kolmas ilahduttava asia oli se, että ymmärsin reissussa ollessani kuinka ainutlaatuinen retki tämäkin on. Tänään  minä oli ykkösseuraa mutta pian tulee aika jolloin paikallani on ensisijaisesti aina joku muu.
Poikani sanoi paluumatkalla takapenkillä: "äiti, tämän mä tulen muistamaan varmasti ihan aina". Niin, pieni poikani, niin minäkin!

Pieni poikani siskonsa valitsemissa vaatteissa mutta omilla rekvisiitoilla varustettuna!
minun oma statue of liberty!