10 v sitten ojensin erästä tuntematonta nuorta miehenalkua, kun hän sotki marjoilla PK:n ikkunoita. Sain perääni railakkaita huutoja. Muutama vuosi myöhemmin ojensin poikaprukkaa (Jossa kyseinen poika myös oli) jotka polttelivat tupakkaa kaupan edessä.
Tänään sama poika tuli minua vastaan, nyt nuorena miehenä, joka ylpeästi työnsi lastenvaunuja. Katse kertoi, että muisti minut. Pysähdyin ja onnittelin vauvasta. Nuori mies sanoi, että nuoruuden reippaat vuodet ovat nyt ohitse, elämä on nyt tässä. Tässä kaikessa lepäsi sanaton ymmärrys tälle täti ihmisen sanomisille silloin aikanaan. Hänen ymmärryksensä oli laajentunut ja sen laajentaja lepäsi tyytyväisenä vaunuissa. Koko päivän kannoin mielssä tätä kohtaamista. Joihinkin asioihin menee vuosia, joissain hetkissä piilee suurempi merkitys kuin osaisi aavistaa. Tärkeä kohtaaminen, kenties meille kummallekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun ilahdutit minua kommentoimalla :)