Mieheni lähti tänään perinteiselle miesten reissulle. Vuosikausien tai jopa vuosikymmenten ajan tuo miesporukka on pitänyt yhtä. Heitä kaikkia yhdistää monen muun asian lisäksi laskettelu ja siksi reissut ovat olleet enemmän tai vähemmän laskettelua. Ottaen huomioon reissun ajankohdan, voisin äkkipäätä ajatella, että tällä kertaa laskettelua on hyvin niukalti ;) sillä en juurikaan ole kuullut Tammisaaren jossakin saaressa olevista laskettelurinteistä. Vielä vähemmän olen kuullut myöskään toukokuun puolen välin aikaan aukiolevista rinteistä eteläisessä Suomessa. Joskus kauan sitten eräs puistoystäväni kysyi minulta kuullessaan näistä reissuista, että eikö minua huoleta ne? Muistan kuinka hämmästynyt olin. En aluksi meinannut edes ymmärtää mistä hän puhui. En ole hölmön sinisilmäinen mutta silti minulla on 100%:n luotto mieheeni. Näillä reissuilla ei ole mitään huolehdittavaa tai pelättävää.
Tämän kertainen reissu osui kuitenkin erittäin ongelmalliseen ajankohtaan. Mieheni tekee aivan valtaisan pitkiä työpäiviä. Minulla itselläni on hektistä työssä ja loppurutistus opiskelujeni kanssa, lapset ovat joka ilta jossakin kenraaliharjoituksessa, kauden päätöksissä tai vähintäänkin valmistautuvat kokeisiin. Olen käytännössä ollut viimeisen kuukauden yksinhuoltaja vai voisiko paremminkin sanoa kuljetuspäällikkö viikkojen aikana. Lapsemme ovat sen ikäisiä, että ei se ole sillä tavalla rankkaa kuin pienten kanssa, mutta silti toisen läsnäolo olisi mukavaa.
Sanoin miehelleni, että minä kaipaisin nyt pienen rentouttavan reissun, illan tms. (tarkoitin meille kahdelle) Mieheni silmät suurina kuin ahaa-elämyksen saaneena sanoi: "hei sähän voit lähteä vaikka nyt Pärnuun lasten kanssa". Hmm. Just, just. Miten minulle ei nyt juuri tullutkaan mieleeni lähteä rentoutumaan kaiken tämän keskellä yksinään lasten ja koiran kanssa YHDEN yön reissulle Pärnuun. Pakata kimpsut, Jonottaa laivajonossa, ajella Pärnuun Tallinnasta, hakea pyykit pesulasta, hankkia ruuat yhtä yötä varten, hakea matolääke koiralle eläinlääkäristä ja heti seuraavana päivänä sama juttu käänteisesti. Minulle se tuli yhtä vähän mieleen kuin hänelle se, että hän ottaisi miesten viikonloppuun koko meidän pesueen mukaan. Hän oikeasti oli vilpitön ehdotuksessaan. Voi näitä miesten ja naisten ajatusten eroavaisuuksia!
Jään odottamaan kesää, kun me kaikki saamme olla ilman aikatauluja ja nauttia vain oleilusta sekä koko perheen yhteiselosta. Ihan kohtahan se jo häämöttää, ihan kohta. Ainakin minusta tuntuu siltä.
Tämän kertainen reissu osui kuitenkin erittäin ongelmalliseen ajankohtaan. Mieheni tekee aivan valtaisan pitkiä työpäiviä. Minulla itselläni on hektistä työssä ja loppurutistus opiskelujeni kanssa, lapset ovat joka ilta jossakin kenraaliharjoituksessa, kauden päätöksissä tai vähintäänkin valmistautuvat kokeisiin. Olen käytännössä ollut viimeisen kuukauden yksinhuoltaja vai voisiko paremminkin sanoa kuljetuspäällikkö viikkojen aikana. Lapsemme ovat sen ikäisiä, että ei se ole sillä tavalla rankkaa kuin pienten kanssa, mutta silti toisen läsnäolo olisi mukavaa.
Sanoin miehelleni, että minä kaipaisin nyt pienen rentouttavan reissun, illan tms. (tarkoitin meille kahdelle) Mieheni silmät suurina kuin ahaa-elämyksen saaneena sanoi: "hei sähän voit lähteä vaikka nyt Pärnuun lasten kanssa". Hmm. Just, just. Miten minulle ei nyt juuri tullutkaan mieleeni lähteä rentoutumaan kaiken tämän keskellä yksinään lasten ja koiran kanssa YHDEN yön reissulle Pärnuun. Pakata kimpsut, Jonottaa laivajonossa, ajella Pärnuun Tallinnasta, hakea pyykit pesulasta, hankkia ruuat yhtä yötä varten, hakea matolääke koiralle eläinlääkäristä ja heti seuraavana päivänä sama juttu käänteisesti. Minulle se tuli yhtä vähän mieleen kuin hänelle se, että hän ottaisi miesten viikonloppuun koko meidän pesueen mukaan. Hän oikeasti oli vilpitön ehdotuksessaan. Voi näitä miesten ja naisten ajatusten eroavaisuuksia!
Jään odottamaan kesää, kun me kaikki saamme olla ilman aikatauluja ja nauttia vain oleilusta sekä koko perheen yhteiselosta. Ihan kohtahan se jo häämöttää, ihan kohta. Ainakin minusta tuntuu siltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun ilahdutit minua kommentoimalla :)