takauma

Lähdin perjantaina viemään lapset mummin ja vaarin luokse Pärnuun kesäloman viettoon ja palasin itse sunnuntaina jo takaisin. Koska minulla ei ollut tällä kertaa autoa matkassa tulin "nopealla laivalla", eli puolentoistatunnin laivamatkalla kohti Helsinkiä. Linda linen satamassa minulle tuli ilta-auringon paistaessa satama-altaaseen ja minä istuin sataman kahvilassa, niiden kalteriseinäkkeen takana muisto vuosien takaa. Tuohon satamaan aikanani saavuin nuorena tyttönä. Paikka oli jännittävä ja hain katseellani satamaan vastaantullutta isääni. Jotain autenttisuutta koin eilen istuessani siinä muovituolillani ilta-auringossa ja juodessani kahvia. Hauska takauma. Tuo 90-luvun alun tunnelma on jättänyt minuun muistijäljen, että palatessani nyt 20 vuoden jälkeen samaiseen paikkaan sain tunnelmasta kiinni. Tallinna on kaikkineen niin muuttunut näiden vuosien aikana, mutta koska olen siellä viettänyt niin paljon aikaa, että olen myös kasvanut näkemään muutosten eri vaiheet. Tuo satama, joka mielestäni oli pysynyt muuttumattomana kaikki nämä vuodet. Se oli takauma menneiltä vuosilta. Tuoksu oli eri ja autokanta paljasti missä vuodessa elimme. Muistan, kuinka satamaan saapuessa tunsin tulleeni toiseen maailmaan, niin tulinkin, mutta en silloin olisi koskaan arvannut kuinka vahvasti tulen itse vielä tuohon maahan juurruttamaan itseäni.