pakko hehkuttaa

Olen sopinut lauantaiksi tapaamisen personal trainerin kanssa. Olen aloittamassa pari vuotista taivaltani. Huomaan toimineeni monissa vaiheissa kahden vuoden sykleissä. Osa ihan tahtomattani, sillä monet jatkokoulutusosioista on ollut nimenomaan kahden vuoden mittaisia. Siinä kuitenkin voi puhua prosessista johon mieli ehtii mukaan. Ehtii innostua, tasoittua tasaiseksi arjeksi, työlääntyä ja lopussa jälleen tulla tilanteeseen, jossa on aika hyvästellä matkakumppanit ja saada jokin piste yhteiselle prosessoimiselle.

Olkoon siis kesä 2012 minun lähtölaukaukseni uudelle kaksivuotiselle projektilleni. Joku blogi on nimeltään takaisin minuksi ja se tuntuu tutulta ajatukselta itsellenikin. Haluan saada sen urheilullisuuden takaisin elämääni. Se on osa minua, syvällä sisimmässä. Tällä kertaa se on kuitenkin oman lisääntyneen itsetuntemukseni myötä kovin toisenlaista. Minun elämääni tällä hetkellä paremmin sopivaa.

On uskomaton fiilis, kun on vehdannut jotakin päätöstä pitkään, että nyt, kun päätös on tehty, tuntuu reitin valitseminen helpolta.

Olen iloinen, että työkaverini houkutteli minut kehonhuoltotunnille, tosin hän ei sitten itse päässytkään. Sain sieltä tarvittavan sykäyksen. Tunnen myös kuinka päätöksestä seurannut vahvuus, voimistelun ja rentoutuksen tuoma hyvä olo saa aikaan seurannaisvaikutuksia. Nälkä kasvaa syödessä ja sitten taas syömisessä alkaa laatu korostumaan määrän kustannuksella.  Hehkuin, kun tulin kotiin. kaikesta tästä!

Teen mielikuvaharjoittelua lauantain personal trainerin tapaamisen tiimoilta. Ajattelen, että minua odottaa kuvankaunis virotar, sellaisiahan he aina ovat. Sen lisäksi, että hänellä kuitenkin on puolentoista metrin mittaiset sääret, on hän siro, pieni mutta niin voimakas. Hän painaa korkeintaan 50kg ja silloinkin jo ulkovaatteet päällä ja poikaystävän maihinnousukengät jalassa. Ajattelen näin, jotta pystyn menemään hänen luokseen ilman, että käännyt jo kuntosalin ovella takaisin.

Yställäni on ihana sanonta aina hankaliin paikkoihin ja tilanteisiin: "et pysty tarjoilemaan hänelle mitään mitä hän ei olisi jo nähnyt". Katsoessani tänään itseäni salin peilistä pelkään pahoin, että taidan sittenkin pystyä!