Päärynä pohdiskelee

Olen ollut nuoruudessani monella tapaa elinvoimainen. Olin hyvässä kunnossa, urheilin, olin täydellisen normaalipainoinen, voimakas, terve, iloinen ja katse eteenpäin suunnattuna. Listaa voi katsoa luonnollisesti armollisin silmin ja todeta, että eihän kaiken tarvitsekaan olla niin kuin parikymppisenä. Hmm. mutta entäpä jos nykyiselle listalle pääsee vain iloinen ja katse eteenpäin suunnattuna voi ajatella, että "tarttis tehdä jotain".

Tietoa minulta ei puutu mitä tulee laihduttamiseen, kunnon kohottamiseen ja terveeseen elämäntapaan. Kyse ei ole siis siitä. Mistä sitten? Aina ei myöskään motivaatio ole se ainoa menestystekijä. Tiedän tällä elämän oivaltamisella, että monet prosessit vaativat tilan ja ajan ympärilleen. Ne vaativat matkakumppaneita, ne vaativat riittävää elintilaa ja mahdollisuutta keskittyä niihin.

Minulta juuri loppui eräs pitkällinen prosessi liittyen jatko-opintoihin, koen tuntevani jo työni, lasten koulu-harrastus-kyydityskuvio loppuu aivan kohta, miehenkin työkiireet alkavat helpottamaan. Mitään uutta ja mullistavaa ei ole näköpiirissä. Olisiko nyt aika projektille "Miret kuntoon tai ainakin parempaan sellaiseen".