Kesän kynnyksellä palvelutaloni meni lomatauolle.
Oivalsin, että meidän perheessämme asuu pikkuhiljaa kohti nuoruutta kulkevia lapsia ja vahvasti jo aikuisuuden puolella oleva mies. Olemme kesän ajan harjoitelleet pikkuhiljaa siirtymistä yhteisten tehtävien hoitamiseen. En usko, että olen kovinkaan kohtuuton jos vaadin, että 10- ja 12- vuotiaat saisivat vietyä pyyhkeensä paikoilleen, likaiset vaatteensa pyykkiin, koulurepun omaan huoneeseen, petaamaan (ihan miten päin vain) sänkynsä. En myöskään usko, että lapsuuden polkua lyhennetään julmasti jos liitän tähän jopa astianpesukoneen tyhjentämisen, roskien viemisen ja koiran ulkoiluttamisen.
Pyysin myös lapsiani tekemään listan tavallisista arkiruuista, joista he pitävät ja haluaisivat syödä. kaksi tuli helpolla mutta jo kolmannen kohdalla he olivat luovuttaa. Pinnistivät kuitenkin loppuun asti mutta totesivat kummatkin oman listansa kanssa, että on vaikea löytää edes itseä miellyttäviä saati sitten jos olisi pitänyt löytää koko perhettä miellyttävät ruuat. No tein ruokalistan niistä ja omistani. kaikki sitouduimme syömään myös toisten lemppareita vaikka se ei omalta listalta löytyisikään. Itse tingin siitä, että teemme kaiken itse. Eines on eines, mutta jos se lisää perheen aikaa mietin, että eines on sittenkin aika sopiva vaihtoehto.
Ystävättäreni vuotta nuorempi tyttö oli saanut tehtäväkseen valmistaa perheelle helpon ruuan. Oma tyttäreni suorastaan kinusi, että saisiko hänkin. Kyllä ihan varmasti saat. Se, että alan ajamaan alas all inclusive palvelutaloani on paikallaan. Se on paikallaan siinä, että kasvatamme lapsia pikkuhiljaa vastuunkantamiseen yhteisten asioiden suhteen. Heille sopivassa määrin ja ikäkauteensä sopivien tehtävien kautta he oppivat taitoja ja saavat kokemusta. Okei mitä minä teille selitän, ehkä se on ollut kaikille ihan selvää, minä en vain ole huomannut, että aika kuluu ja lapset kasvavat.
Tänään voin sanoa, että lenkin jälkeen mikään ei olisi voinut maistua paremmalle, kuin tyttäreni laittama ruoka (Ikean lihapullat, pohjaanpalanut kastike, perunat, salaaatti johon oli kokin veitsi kovin harvakseltaan osunut, ainakin jos kuutioiden koko kertoi mitään asiasta). Kehuin ja kiitin vuolaasti. Huomioin myös pöydänkattaja poikaani (ruoka meni loistavasti alas vaikka söinkin eripari haarukka-veitsi setillä).
Kaikki oli täydellistä, sinne päin, mutta he olivat sen tehneet omilla taidoillaan ja ajtuksillaan ja juuri siksi vain ja ainoastaan täydellistä.
Tyttäresi tekemä salaatti tunnetaan nimellä "Karkea salaatti". Avioliittomme alkutaipaleella tarjoilin usein sellaista muka kiireisenä (oikeasti siis laiskana) ruuanlaittajana. Karkea salaatti on helppo tehdä. Otetaan esim. kukkakaali ja jaetaan se kahteen osaan.
VastaaPoistaJonain päivänä Ikean lihapullatkin vaihtuvat ja pöytänne notkuu itse tehdyistä herkuista, joita nuori kokki vääntää tuntikausia aina vaan paremmaksi kehittyen. Terveisin nimim. kolmen hyvän kokin isä
Sakke Ihanaa, karkea salaatti! Minusta tämä on niin ihanaa aikaa,kun he innostuvat uusista asioista ja aluevaltaavat toimintoja. Ikean lihapullat ovat minusta maailman parhaita juuri nyt, en edes pysty kuvitettelemaan mitään parempaa. Ihana tuo teidänkin vaihe, todella ihana :)
VastaaPoistaHyvä idea! Mäkin pyydän heitä kirjoittamaan listan! :P
VastaaPoista