Kiva, kun tulit!

Tervetuloa matkaani mukaan. Taiteen termi sekatekniikka kuvastaa blogiani. Se on kaikkea sekaisin ja muodostaa kokonaisuuden, jota minuksi kutsutaan.

maanantai 7. toukokuuta 2012

varattu oikeamielisille

Kahviloita on paljon, tuollakin uusi kohvik.
Muutaman päivän kuluttua myös meillä on
kantakohvik ja siellä kantapöytä
(Ultra Bra)

Kuten olen aiemminkin sanonut olen pesänrakentaja. teen kodin missä olenkin. Minä rakastan tuttuutta ja rituaaleja. Minusta ne ovat ihania, kunhan ne eivät ole rasitteita.
Kantakohvik on löytynyt jo kauan sitten. Se on meidän oma paikkamme. Se on mielestäni yksi kauneimmista löydöistä mitä olen tehnyt. Kaunis ihan kaikella tapaa. Kalusteissa ja talossa näkyy elämisen jälki, kaikki on vähän sillain ja tällain. Kuvat seinillä antavat meille väläyksen entisajan Pärnua, edellisen itsenäisyyden aikaan. Toiset kuvat antavat taas elämyksen nykyvalokuvataiteesta. Itse herkut ovat taidetoeksia. Ulkonäkö ja makujen yhteensulautuminen on sinfoniaa parhaimmillaan.

Sinne olen ohjannut monia ihmisiä. Lähes kaikki ovat tulleet takaisin haltioituneena, todellisen lumoutuneena kahvilaelämyksestä. Siellä ei ravita vain kolottavaa kahvihammasta vaan annetaan sielulle ja silmille ravintoa.
Muutamat, jotka ovat siellä käyneet ja ovella sanoneet vaisusti "ihan kiva" ovat saaneet minut ja ystäväni Selenan lähes loukkaantumaan. "Ihan kiva"- ei sellaista olekaan, kun puhutaan The kahvilasta!
olemmekin tulleet siihen tulokseen, että jokainen kenet sinne viemme varustetaan pienellä tietoiskulla, että hän varmasti osaa a)antaa arvon luottamyksen osoitukselle, että hän pääsee kaikkein "pyhimpään" ja b) osaa huokailla oikeissa kohdissa ja haluaa viivähtää siellä vielä kahvin loputtuakin.


Nyt siis ymmärrätte, te hiljaiset lukijani, että on aika tullut vetää keuhkot täyteen ilmaan ja nauttia, sen pienen palan minkä kuvilla voi laimeasti välittää.

Katsokaa kahvilanomistajan (ammatikuvaajan) kuvia heidän omilta sivuiltaan.

Supelsaksad

Teen tämän vähän ristiriitaisin tuntein, sillä toisaalta haluan kertoa tästä ilosanomasta kaikille. Näin yhä useampi saisi Pärnun matkoillaan kappaleen elämystä matkaansa ja "lanteillensa".  Samoin myös toivon, että kahvila menestyisi ja voisi hyvin. Toinen puoli minusta haluaisi pitää tämän ihanuuden vain omana salaisuutena ja ihanana piilopaikkana. No koska jo paljastin kahvilan niin sovitaanko sitten edes se, että osaatte jakaa tämän luottamukselliseen tietoa vain "oikeamielisille".

Katselin viimeksi viereisen pöydän rouvaa, joka tilasi vaniljajäätelön ja mustan teen.
Miksi ihmeessä? Miksi tilata vaniljapallo, jonka voi syödä joka kahvilassa tai kadunkulmauskioskeilla.
Miksi ihmeessä tyytyä siihen kun voisi haukata palan taivasta maan päällä.

Varattu oikeamielisille!

4 kommenttia:

  1. Tuskin maltan odottaa...
    -Minna-

    VastaaPoista
  2. Minna, sinä olet juuri oikea ihminen tuonne, täydellisen oikea.

    VastaaPoista
  3. Kaunis kirjoitus, Supelsaksad on The kahvila!
    Kiitos ihanasta kommenttista :)

    VastaaPoista
  4. Marika, niin on. Se on talven tuiskuissa ihana lämmin pesä, kesän paahteessa virkistävä keidas, syksyn tullen, kun vielä just ja just tarkenee on ihana istua terassilla huopaan kietoutuneena. Kaikkina aikoina, lumoava.

    The kahvila!
    Kiva, kun poikkesit. Rakastan kuviasi blogissasi, ne on valloittavia ja taidokkaita

    VastaaPoista

Kiitos, kun ilahdutit minua kommentoimalla :)